Riskirakenteilla tarkoitetaan rakennuksessa käytettyjä rakennetyyppejä, jotka ovat herkkiä vaurioutumaan. Useimmiten vaurion aiheuttaa rakenteeseen pääsevä kosteus rakennuksen ulko- tai sisäpuolelta. Tyypillisiä kosteuslähteitä ovat maaperän kosteus, hulevedet, sisäilman kosteus sekä putkivuodot.
Riskirakenne on yleensä ollut rakennuksen rakentamisajankohtana määräysten ja ohjeiden mukainen, mutta sen riskialttius on havaittu jälkikäteen käytössä ja rakenteita tutkittaessa. Nimensä mukaisesti rakenneratkaisu sisältää vaurioitumisriskin, mutta se ei kuitenkaan ole aina automaattisesti vaurioitunut.
Kuinka riskirakenteita tutkitaan?
Tiedossa olevien riskirakenteiden kuntoa tulee seurata säännöllisesti ja mikäli havaitaan vaurioitumista ilmentäviä seikkoja, kuten poikkeavaa hajua, materiaalin muutoksia tai pintakosteudenosoittimella havaittua kosteuspoikkeamaa, on tarpeen tehdä tarkempia tutkimuksia. Riskirakenteiden vaurioitumista ei voi varmuudella todeta pintapuolisesti, vaan niiden tutkimiseksi on tehtävä rakenteita avaavia kuntotutkimuksia.
Asuntokaupan kuntotarkastuksessa pintapuolisen ja aistinvaraisen kiinteistön tarkastelun ohella kartoittaja havainnoi rakennuksessa todennäköisesti esiintyviä riksirakenteita. Tarkastuksessa arvioidaan riskirakenteen vaurioitumisherkkyyttä kohteen olosuhteissa. Usein riskirakenteen kunnon selvittämiseksi suositellaan tekemään rakenteita avaavia tutkimuksia.
Yleisesti riskirakenteiksi on luokiteltu seuraavat rakennetyypit
(Asuntokaupan kuntotarkastusta ohjaava suoritusohje KH 90-00394):
Alapohja-, perustus- ja lattiarakenteet:
- Valesokkeli:
- Vale- eli piilosokkelilla tarkoitetaan rakenneratkaisua, jossa ulkoseinän puurunko on lähellä maan pinnan tasoa tai sen alapuolella.
- Riskinä on puurakenteiden vaurioituminen ulkopuolisen kosteuden vaikutuksesta.
- Vaurion aiheuttajia ovat muun muassa puutteet hulevesien poisjohtamisessa, maan pinnan kallistuksissa, salaojajärjestelmässä tai maa-ainesten laadussa.
- Aikakausi: 1960–1980-luvut
- Betonilaatan yläpuolinen lattiarakenne:
- Rakennetyypissä maanvaraisen tai kylmän tilan yläpuolisen betonilaatan päällä on puulattiarakenne lämmöneristekerroksineen.
- Riskinä on puurakenteen ja lämmöneristeen vaurioituminen, mikäli betonilaattaan pääsee kosteutta maaperästä tai sisäilmasta.
- Vaurion aiheuttajia ovat muun muassa puutteet salaojissa, betonilaatan alaisessa täyttömaa-aineksessa tai rakenteiden tiiveydessä sekä putkivuodot.
- Aikakausi: 1940–1980-luvut
- Rossipohjainen puurakenteinen alapohja:
- Rossipohjalla tarkoitetaan rakennetta, jossa maanpinnan ja alapohjan välissä on ulkoilmalla tuulettuva ryömintätila.
- Riskinä on puurakenteisen alapohjarakenteen vaurioituminen.
- Vaurion aiheuttajia ovat muun muassa puutteet ryömintätilan ilmanvaihdossa, täyttömaa-aineksessa ja hulevesien ohjauksessa sekä orgaaniset aineet ryömintätilassa.
- Aikakausi: 1800-luvulta nykypäivään
- Kaksoisbetonilaatta:
- Rakennetyypissä pohjalaatan ja sen yläpuolisen lämmöneristeen päällä on toinen betonilaatta.
- Riskinä on lämmöneristekerroksen mikrobivaurioituminen, mikäli lämmöneristeenä on käytetty mineraalivillaa tai lastuvillaeristettä tai betonilaattojen välissä kulkee vesi- tai lämpöjohtoja.
- Aikakausi: 1960-luvulta nykypäivään
Seinärakenteet:
- Sisä- ja ulkopuolelta verhoiltu hirsirunkoinen ulkoseinä:
- Riskinä on tyypillisesti alimman hirsikerroksen vaurioituminen.
- Vaurion aiheuttajia ovat muun muassa puuttuva kosteuseristys sokkelin ja hirren välissä, liian tiivis julkisivuverhous, sisäpuolinen lisälämmöneristys sekä puuntuhohyönteiset.
- Aikakausi: 1800–1950-luvut
- Lattiapinnan alapuolelle perustettu väliseinä:
- Riskinä on seinärakenteen vaurioituminen.
- Vaurion aiheuttajia ovat muun muassa puutteet salaojissa ja täyttömaa-aineksessa sekä putkivuodot.
- Aikakausi: 1960–1980-luvut
- Maanvastainen sisäpuolelta lämmöneristetty seinä:
- Rakenteella tarkoitetaan tyypillisesti kellaritiloissa olevaa betoni- tai harkkorakenteista ulkoseinää, jonka ulkopuolella on maa-aines ja sisäpuolella lämmöneriste sekä puurakenne.
- Riskinä on lämmöneristeen ja puurakenteen vaurioituminen.
- Vaurion aiheuttajina ovat muun muassa puutteet salaojissa ja maanvastaisen seinän vedeneristyksessä sekä sisäilman kosteuden tiivistyminen lämmöneristeen ulkopinnalle.
- Aikakausi: Alkuperäisenä rakenteena 1960–1980-luvuilla, korjaustapana yleisesti myös 1950-luvun rintamamiestaloissa.
- Tuulettumaton puurunkoinen ulkoseinä:
- Tuulettumattomalla ulkoseinällä tarkoitetaan rakennetta, jossa rakenteeseen pääsevä kosteus ei pääse poistumaan vaan jää rakenteeseen sitä vaurioitten. Puurunkoinen ulkoseinä voi olla esimerkiksi tiili- tai puuverhoiltu ja tuulettumattomana siitä voi puuttua tuuletusrako tai rakenne on muutoin liian tiivis.
- Riskinä on puu- ja eristerakenteiden vaurioituminen.
- Vaurion aiheuttajia ovat muun muassa puutteet tuuletusraoissa tai liian tiivis pintarakenne sekä yläpohjan ja ikkunoiden liittymäkohtien tiiveyspuutteet.
- Aikakausi: 1950–1970-luvut
Yläpohja- ja kattorakenteet:
- Tasakatto:
- Tasakatto sekä loiva- ja matalarakenteinen harja- ja pulpettikatto riittämättömällä tuuletuksella on riskirakenne.
- Riskinä yläpohjarakenteiden vaurioituminen.
- Vaurion aiheuttajia ovat muun muassa yläpohjan riittämätön tuulettuvuus, vesikatteen vuotaminen erityisesti läpivientikohdista sekä puutteet rakennuksen ilmanvaihdossa ja yläpohjan lämmöneristyksessä sekä sisäpuolisessa höyrynsulussa.
- Aikakausi: 1960–1980-luvut
- Kattoikkuna:
- Riskinä kattoikkunoita ympäröivien rakenteiden vaurioituminen.
- Vaurion aiheuttajia ovat muun muassa puutteet kattoikkunan ylösnostossa ja liitoksen tiiveydessä, puutteet ikkunan huollossa ja sääoloista johtuva kosteusrasitus sekä puutteet yläpohjan tuulettuvuudessa, höyrynsulussa ja rakennuksen ilmanvaihdossa.
- Tuulettumaton vino yläpohjarakenne:
- Vino yläpohjarakenne on tyypillinen 1,5-kerroksissa taloissa ja rakenneratkaisua käytetään edelleen.
- Riskinä yläpohjarakenteiden vaurioituminen.
- Vaurion aiheuttaa riittämätön tuulettuvuus, jolloin sisäilman kosteus pääsee tiivistymään rakenteisiin.
Riskihavainnot:
- Mikrobiperäinen haju:
- Mikrobiperäinen tai muu poikkeava haju johtuu usein rakenteissa olevasta mikrobivauriosta.
- Hajun syy tulee selvittää rakenteita avaavalla kuntotutkimuksella. Asiantuntija määrittää alustavan vaurioitumisalueen kartoituksella ja todennäköisten riskirakenteiden paikallistamisella.
- Mikrobivaurio voi olla rakenteen pinta-, eriste-, runko- tai perustusrakenteissa.
