Kosteusvauriolla tarkoitetaan rakenteen tai materiaalin vaurioitumista, joka on seurausta liian korkeasta ja pitkäkestoisesta kosteusrasituksesta. Tyypillisiä vaurion ilmenemismuotoja ovat homehtuminen, lahoaminen, emissioiden muodostuminen, ruostuminen ja muut muodonmuutokset.
Eri materiaalit vaurioituvat kosteuden vaikutuksesta eri tavalla ja erilaisissa olosuhteissa. Yleisesti lämpötilan kohoaminen nopeuttaa kosteusvaurioitumista. Kosteusvaurion syntyminen edellyttää kuitenkin aina kosteusrasitusta aiheuttavan kosteuslähteen. Rakennuksen sisäpuolisia kosteuslähteitä ovat esimerkiksi siivoamisesta ja peseytymisestä aiheutuva kosteus, vesi-, viemäri- ja lämmitysputkien vuodot sekä rakennekosteus. Ulkopuolisia kosteuslähteitä ovat muun muassa maaperän kosteus, pintavedet, sade ja ulkoilma.
Rakenteen vaurioitumiseen vaikuttaa kosteuslähteestä tulevan kosteusvirran määrä, materiaalin kyky sitoa kosteutta sekä edellytykset kosteuden poistumiselle.
Kosteusvirta muodostuu pääasiassa neljästä eri kosteuden siirtymismuodosta, joita ovat veden painovoimainen ja kapillaarinen siirtyminen, veden ja vesihöyryn siirtyminen ilmavirtauksien mukana sekä vesihöyryn siirtyminen diffuusiolla.